This book has all the elements of an international best-seller. Adventures of German U-boat officer during World War I. There is a love story, thrilling action, violence and international conflict. May I present: The Diary of a U-boat Commander
But it is not for sale. It is completely free. Brought to You by the project Gutenberg.
Again and again I am amazed at the richness of the Internet and Free Culture.
Sain ilokseni kutsun panelistiksi Valokuvataiteen museolla järjestettyyn Purku-klubin keskustelutilaisuuteen nimeltään Rahastavatko museot kuvallisella kulttuuriperinnöllä? Tälläiset keskustelutilaisuudet ovat hieman hankalia, ainakin tutkijan näkökulmasta. Näkökulmia ja kysymyksiä nousee esiin tiheästi, eikä aikaa juuri voi käyttää asoiden määrittelyyn, jolloin seurauksena on yksinkertaistuksien, väärinymmärryksien ja provokaatioiden sekamelska.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tällaiset tilaisuudet olisivat turhia. Päinvastoin, tilaisuus antoi ainakin minulle - ja toivottavasti monelle muullekin - paljon ajattelmisen aihetta. Keskustelu myös jatkuu ainakin blogien välityksellä. Yhtenä panelistina ollut Kaisa Kyläkoski on summannut tilaisuutta omassa blogissaan ja toinen panelisti Kimmo Levä käsitteli aihetta omassa blogi-kirjoituksessaan.
Tilaisuuden anti?
Museoihmiset paketoivat kuvien maksullisuuden näppärästi talouskysymykseksi. Eli museot julkaisisivat vapaasti kuvia, mutta kun kuvista tulee tuloja, ei niitä ole varaa julkaista vapaaseen käyttöön, koska tulot menetettäisiin. Tämä olisi hyvä argumentti jos se olisi totta. Mutta kun se ei ole.
Ajatellaanpa tilannetta, jossa Kaisa Kyläkoski tai joku muu bloggaaja käyttää kuvaa blogissaan ja samalla tarjoaa taustatietoa tai yhdistää kuvan johonkin muuhun materiaaliin. Toisin sanoen rikastuttaa kuvallista kulttuuriperintöä tarjoamalla meille sitä paljon puhuttua sisältöä.
Paljonko museo menettää tässä tapauksessa rahaa? Ei yhtään, koska bloggaaja tuskin on valmis maksamaan kuvista. Mutta kun kuva on maksullinen ja uudet sisällöt jäävät tekemättä, voidaan kysyä, paljonko yhteiskunta menettää museon käytäntöjen takia kulttuurisisältöä.
Open Data
Blogissaan Levä kutsuu meitä, jotka kannatamme vapaampaa kuvien käytettävyyttä, open data -ajattelun edustajiksi. Ja kuten Levä itsekin toteaa, hän ei ole perehtynyt Open Data -ajatteluun. Hänen tulkintansa asiasta (ilmeisesti museoiden kannalta katsottuna) on jonkinlainen ansaintalogiikka, joka perustuu ilmaisiin näytteisiin(?). Säädyllisempi tulkinta on ajatella Open Datan edustavan yleistä hyvää. Siis sitä, että avoimesti ja ilmaiseksi saatuvilla oleva materiaali, joka on julkisilla varoilla tuotettu, on yhteisön kannalta hyödyllisempää kuin siitä yhden toimijan mahdollisesti saamat tulot.
Mielenkiintoisesti Levän Purku-klubia edeltävä blogikirjoitus käsittelee oppimisen murrosta ja museoiden osuutta siinä. Lainaus:
Museotulevaisuuden kahdeksas kysymys on, mitä meidän pitäisi tehdä, jotta museo tunnistetaan keskeisenä elämän mittaisen oppimisen paikkana sekä muodollisen että vapaa-ajan oppimisen sektorilla.
Olisiko aineistojen avaaminen Open Datan hengessä yksityiseen ja opetuskäyttöön se keino?
Mitäs nyt?
Aivan aiheellisesti Levä kysylee blogissaan ehdotuksia tilanteen ratkaisuksi. Vaihtoehtoja ei tarvitse etsiä kovin kaukaa. Vierailu Rijksmuseumin sivuilla on virkistävä kokemus kaiken rahapuheen jälkeen. Sieltä voi valita vaikkapa Vermeerin teoksen Maitotyttö, klikata linkkiä "Download this work (and go creative)" ja nauttia 2261 * 2548 pikselin kuvasta.
Ennen kuvan lataamista täytyy määritellä mihin käyttöön kuva tulee. Kuvat ovat vapaita henkilökohtaiseen käyttöön (myös verkkokäyttöön), opetukseen ja myös opinnäytetöihin. Ainoastaan kaupallinen ja mainoskäyttö on maksullista.
Suurempaa kontrastia voi tuskin kuvitella verrattuna monien Suomen museoiden surkuhupaisiin vesileimavirityksiin.
Taco Dibbits, Rijksmuseumin kokoelmajohtaja:
"We created Rijks Studio based on the belief that the collection of the Rijksmuseum belongs to us all. The collection inspires, we want to unleash the artist in everyone.” [lähde]
Olisipa hieno kuulla tuo lause suomalaisen museon edustajan suusta. Tammikuisessa keskustelutilaisuudessa sen sijaan sain kuulla erään museon edustajalta, että kyllä se on se museo joka sen kokoelman omistaa. Mutta aina voi unelmoida, eikö niin?
Miksi te ootte olemassa?
Paneelin aikan Kaisa Kyläkoski lähes tulkoon parahti kysymyksen "Miksi te (museot) olette olemassa?" Mielestäni se on aika relevantti kysymys. Sitä voisi ehkä tarkentaa kysymyksellä "ja ketä varten?".
Alla vielä mieleniintoista katsottavaa: Rijksstudio Digital Innovation Think Tank
My dissertation "Open Sourcing Digital Heritage. Digital Surrogates, Museums and Knowledge Management in the Age of Open Networks" is now online!
How is the new heritage different than the "old heritage"?
Why are some museums promoting openness while others are busy destroying their online materials with excessive watermarks?
What is the role of technology in the digital heritage?
What kind of information systems are needed for open digital heritage?
Dot product is one of the "tools" that is hard to avoid if one is programming anything related to 3D. I have found several attempts to explain the dot product. However, many of them are strictly mathematical. The mathematical explanation of dot product is useful only for those who can read and understand mathematical presentations. This presentation is not aimed to those people :)
This is a one way to see the dot product from a very practical point of view.
The figure shows the relation of the dot product and the cosine. For example, if you have two unit vectors (eg. vectors with length 1) and the angle between them is 45 degrees, then the result of dot product is the same as cosine of 45, which is about 0.7
Now, let's draw the same figure a little bit differently.
The vector B is now a plane normal. Now, the dot product of vector A and the plane normal gives us the distance between the vector (a point) A and the plane defined by the normal (yes, a normal itself defines a plane where one of the plane's points is in the origin. Let's call that a "normal" plane").
This is very handy indeed. The dot product can be used as a tape measure.
But this works only if our plane goes through the origin. What if our plane is not in origin? Well, the solution is simple. The distance from any point to any plane is:
the distance between the point and the "normal" of the plane + the distance from the plane to the "normal" plane.
More formally:
dotProduct(the point, the normal ) + dotProduct(the point of the plane, the normal)
Blender is evolving fast which is a good thing. A bad thing is that also its Python API is changing thus breaking old scripts. But updating old scripts is a good way to learn the new API.
So, I updated my really old pyramidaze script. This simple script iterates through selected faces of the object and adds a pyramid top of them (see image above).
Blender now supports NGons which means that the API has changed also. There were two major changes in this case. The way polygons are accessed has changed due the NGons. Secondly, the API does not provide a polygon center any more, so center must be calculated in the script.
