perjantai 19. huhtikuuta 2013

Väittelijä väittää, kuuleeko kukaan?


Lumemenneisyys 2013 on takana. Erinomainen tapahtuma, jota pitää yrittää hieman tarkemmin purkaa jossain vaiheessa. Mutta nyt on itsereflektion paikka.

Goggles on tunnistanut pöydälläni olleen lastenkirjan ja
etsinyt sen saksankielisen alkuperäisteoksen. (kuva esityksestäni)
Yksi asia on tullut selväksi: Väitöskirjan kirjoittaminen ei riitä. Ihmisiä voi kyllä yrittää saada lukemaan sitä, mutta se ei ole ihan helppoa. Ne, jotka työskentelevät asian parissa, eivät ehdi lukemaan ja ne, jotka ehtivät lukemaan, eivät työskentele asian parissa.

Väitöskirja ei voi olla päätepiste. Omaa tutkimusta on vietävä framille. Ei välttämättä niin että "tiedän miten asia on", vaan paremminkin että "asiaa voi katsoa näinkin". Tosin voi sitä näkökulmaa tietysti vähän terästää.

Eli seminaareihin ottamaan senkka nenästä. Paha veri ulos ja hyvä veri sisään.





3 kommenttia:

  1. Huomasin vasta seminaarissa, että väitöskirjasi on viimein avoimena luettavissa netissä. Se ei ollut silloin väitöksen yhteydessä. Nyt se otetaan lukuun, eikä pohjata yksinomaan seminaariesityksiin tai tiedotteisiin ;-) Terv. Kimmo

    VastaaPoista
  2. Heh: otetaan lukuun voi ymmärtää tietysti kahdellakin tapaa. Tarkoitin tietysti että otan sen tarkemmin luettavaksi. Ehdin vain selailemaan hieman ennen seminaaria.

    VastaaPoista
  3. Yliopiston julkausujärjestelmä nukahti väitöksen yhteydessä *hiukan* kiusallisesti minun kannaltani.

    Mutta pitää olla tarkkana että ei tule samaa keltaista makua kuin verkkonäyttelyiden kanssa: rahat saatu, työ tehty, käyttäjistä ei tietoa.

    VastaaPoista